Ajankohtaista
Työurien pidentäminen Suomessa ja muuallaTakaisin |
| Laatija (jvs) 08.03.2011 |
Suomessa ja muuallakin maailmassa on jo jonkin aikaa keskusteltu siitä, pitäisikö työuria pidentää ja eläkkeelle siirtymisikää nostaa. Emeritusprofessori Jorma Rantanen pohtii oheisessa artikkelissaan, mitkä tekijät vaikuttavat ihmisen työuraan ja miten sitä voitaisiin pidentää. Artikkeli on lyhennelmä professori Rantasen pitämästä juhlaesitelmästä (juhlaesitelmän diat) Juho Vainion Säätiön 50-vuotisjuhlaseminaarissa Finlandia-talolla Helsingissä 20. tammikuuta.
Työvoima ikääntyy nopeasti Suomessa, kuten koko Euroopassa ja esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ja Japanissa. Afrikassa ja Japania ja Kiinaa lukuun ottamatta Aasiassa suhteellisen korkea väestönkasvu kompensoi vielä sielläkin etenevän ikääntymistrendin. Työvoiman ikääntyminen on kautta Euroopan käynnistänyt keskustelut kansantalouden ja erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan kestävyysvajeesta. Haaste on nähty lähinnä eläkeikäkysymyksenä, mutta työuran pituuteen liittyy monia muitakin tekijöitä ja ikääntyvien työntekijöiden lisäksi työurien keskimääräiseen pituuteen vaikuttavat lukuisat muut ryhmät nuorista työelämään astuvista ikäryhmistä lähtien: Työuran pituus ei siis ole yksinomaan ikääntymis- tai eläkeikäkysymys.
Suomen työkyky- ja ikääntymistutkimus aktivoitui jo varhain, 1980-luvun alussa aloitettiin laajat tutkimusohjelmat etenkin kuntasektorilla. Niiltä ajoilta Suomi on noussutkin kiistatta maailman johtavaksi työkyky- ja ikätyötutkijaksi, jonka asiantuntijoilla on kysyntää kautta maailman. Tuo tutkimus on samalla luonut meille poikkeuksellisen hyvän ja kattavan tietopohjan poliittisia päätöksiä ja systeemilaajuisia interventioita varten.
Paitsi työvoiman ikärakenteesta, työurien pituus riippuu useista tekijöistä:
– työmarkkinoista ja työllisyydestä
– työntekijän terveydestä ja työkyvystä
– työstä, työympäristöstä ja työoloista
– työn ja muun elämän sovittamisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä.
Kaikkiin näihin voidaan vaikuttaa työurien pituutta edistävästi.
Suomi edelläkävijä
Ikääntyvien työuran jatkamiseksi Suomessa on jo varhain ryhdytty systeeminlaajuisiin hankkeisiin niin työlainsäädännön, eläkelainsäädännön, koulutuksen kuin palvelujen kehittämiseksi. Suomi on tässä kohden ollut kiistaton edelläkävijä, jolta monet nyt haluavat ottaa oppia. Meillä on ollut käynnissä lukuisia työurien pidentämiseen tähtääviä kansallisia ohjelmia, jotka ovat olleet tärkeitä, mutta eivät riittäviä. Lainsäädännölliset, tieteelliset ja ammatilliset edellytykset ovat olleet varmasti riittävät, mutta toimeenpano käytännön tasolla kautta koko työelämän ei ole onnistunut (ns. implementaatiovajaus). Vaikka työuratrendit Suomessa ovatkin myönteiset, meillä on vielä tarve ja mahdollisuuksia tehostaa ja laajentaa toimintaa työurien pidentämiseksi.
Suomen aineellisen hyvinvoinnin kehitys on kuluneena 50-vuostiskautena ollut uskomattoman nopea: itse asiassa läntisen Euroopan nopein nousu kehittymättömästä maatalousmaasta huippumoderniksi teollisuus- ja informaatioyhteiskunnaksi. Tuon kehityksen ytimessä on ollut teollinen työvoimamme, joka on tuottanut ne materiaaliset tuotteet, joiden avulla vaurautemme sekä vientitulojen että kotimaan aineellisten arvojen rakentamiseksi on syntynyt. Tuo ydinryhmä, tänä päivän alle 500 000 työntekijää, on edelleenkin vaurautemme perusta ja paineet sen työkykyyn, osaamiseen ja tuotteliaisuuteen kasvavat jatkuvasti.
Meillä on erityinen syy huolehtia yhteiskunnan tuottavan fraktion työ- ja tuottamiskyvystä, kuten koko muunkin työssä käyvän väestönosan työkyvystä, koska heidän tuottamillaan resursseilla pidämme yllä kaikki muut sektorit, mukaan lukien terveydenhuolto, koulutus, infrastuktuurit ja niin edelleen. Tässä valossa työterveyshuollon kehittäminen – toisin kuin terveyspoliittisessa keskustelussa ajoittain esitetään – ei ole eriarvoistava tekijä, vaan se tukee resurssien tuottamista myös niiden terveyspalveluille, jotka eivät itse osallistu tuotantoprosessiin. Tämän lisäksi työterveyshuollon kaikki kustannukset katetaan työantajilta ja työntekijöiltä kerättävällä työtulovakuutuksella, joten niihin ei käytetä verorahoja, vaikka työtulovakuutus hallinnoidaankin KELAn toimesta.
Terveys työkyvyn perusta
Työkykyä heikentäviä ja työuraa lyhentäviä tekijöitä on paljon ja niiden sekä vaikutus-mekanismit ja keskinäiset riippuvuudet ovat erittäin monimutkaisia. Työuran pituuteen vaikuttavat kaikki työelämässä mukana olevat ja sen ulkopuolelle eri syistä jääneet kohderyhmät, kuten työelämästä syrjäytyneet nuoret, työttömät, työikäiset vammaiset ja työrajoitteiset, työkyvyttömyyseläkeläiset, joilla on jäljellä työkykyä, työelämän ulkopuolella olevat työkykyiset aikuiset, ikääntyneet työssä olevat ja työkykyiset vanhuuseläkkeellä olevat.
Näiden ryhmien työelämästä syrjäytymisen syyt ja mekanismit ovat erilaiset ja siksi myös interventiokeinot ovat erilaiset ja kohderyhmäspesifiset. Kuitenkin varovaisenkin arvion mukaan oikeilla ja tehokkailla toimenpiteillä tästä varsin suuresta, noin 380 000 työikäisen kansalaisen reservistä, voitaisiin rekrytoida niin suuri määrä työvoimaa, että työvoimapulasta ei ole realistista puhua tällä vuosikymmenellä. Työuran pituus ei näin ollen ole vain eläkeikä- tai työkyvyttömyyseläke- tai opiskeluaikakysymys, vaan huomattavasti monisyisempi haaste. Suomessa ei ole pulaa työntekijöistä, vaan työpaikoista.
Terveys on edelleen työkyvyn ja sitä kautta myös työuran pituuden kivijalka. Työterveyttä ja työkykyä uhkaavat lukuisat tekijät työssä, kuten tapaturma-altis ja vaarallinen työ, huono työympäristö, psyykkinen tai fyysinen ylikuormitus, stressi ja poikkeavat työajat. Työntekijässä on työuraa lyhentävinä tekijöinä ikä, huono koulutustaso, krooniset sairaudet, työhön liittyvät sairaudet, elintapatekijät, osaaminen ja puutteellinen tai vanhentunut ammattitaito.
Suomessa kehitettiin jo 1990-luvun alussa työkykyä edistävien ja ylläpitävien toimintojen toteuttamiseksi niin sanottu TYKY-strategia, joka tähtäsi työntekijän työkyvyn ja terveyden, työympäristön ja työolojen sekä työorganisaation ja johtamisen kehittämiseen työssä jatkamista ja jaksamista tukevaksi. Myöhemmin professori Juhani Ilmarinen kehitti niin sanotun Työkykytalon laajentaen aikaisempaa lähinnä työterveyshuollon käyttöön kehitettyä lähestymistapaa tukemaan ikä- ja työkykyjohtamista henkilöstöhallinnon ja yritysjohdon työkaluksi. Mallia on menestyksellisesti käytetty lukuisissa erityyppisissä organisaatioissa myönteisin työkyky-, terveys- ja taloudellisin tuloksin
Toteutuksessa puutteita
Implementaatiovajaus on paljolti johtunut siitä, että infrastruktuurit sinänsä oikeiden menetelmien laaja-alaiseen käyttöönottoon ovat puuttuneet ja interventiot ovat jääneet yksittäisten hankkeiden tasolle. Suomessa on infrastruktuuri, jolla on potentiaalia ottaa työuraan vaikuttavat työntekijä- ja työpaikkasuuntautuneet toiminnot haltuunsa ja kehittää niitä työpaikkatasolla yhteistyössä työpaikkojen kanssa edelleen.
Suomen työterveyshuoltopalvelujärjestelmä on eräs maailman kattavimmista ja sillä on käytössään osaava henkilökunta. Työterveyspalvelujen sisältöä ja menetelmiä sekä vielä myös kattavuutta on mahdollista kehittää entistä tehokkaammaksi työkyvyn edistämiseen ja työkyvyttömyyden ehkäisyyn suuntatuvaksi. Työterveyshuolto voi myös tehokkaasti tukea edellä mainittujen työelämään integroitavien kohderyhmien kiinnittymistä työelämään ja heidän työolojensa sopeuttamista niin, että integroituminen käytännössä onnistuu. Tätä varten työterveyshuollon kattavuutta, kompetenssia ja orientaatiota tulee edelleen kehittää ja sen toimintaedellytyksiä vahvistaa.
Suomi on tulevaisuudessakin työn yhteiskunta ja työllä ja työelämään osallistumisella on keskeinen merkitys ihmisten elämässä. On tutkimusnäyttöä siitä, että hyvä työ edistää terveyttä ja työkykyä, kun taas huonot työolosuhteet vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan.
Suomella on erinomaiset mahdollisuudet työurien kestäväksi pidentämiseksi. Tutkimusnäyttö osoittaa, että se edellyttää niin sanottujen hyvän työn (ILOn Decent Work)
kriteereiden täyttymistä.
Meidän tulisikin ottaa kansalliseksi tavoitteeksi tarjota hyvä työ jokaiselle työkykyiselle ja työhön halukkaalle kansalaiselle. Tämä on paitsi tehokkain keino työurien pidentämiseksi myös varmin keino taata kansakunnan menestys kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Emeritusprofessori Jorma Rantanen
Viimeksi muutettu: 10.03.2011 klo. 12:17
Takaisin