Hyvän olon viljelyvalintoja

On jälleen aika miettiä ensi kesän viljeltäviä. Miettiä, mitä viimeksi tuli viljeltyä liian vähän, mitä liian paljon. Mitkä kasvit säilyivät hyvin maakellarissa ja kylmiössä, ja mitkä on ensi kerralla syytä pakastaa. Mitä uutta ja mukavaa ensi kesänä kokeilisin?
Älä anna epäonnistumisten lannistaa. Viime kesä oli täällä itäisessä Suomessa hiukan kylmähkö ja sateinen; hyvä satosää tuli liian myöhään. Se näkyi erityisesti palsternakassa, joka yleensä on viljeltävistä helpoimpia; se taisi kaivata aurinkoa. Mukulaselleri puolestaan hyötyi sateesta ja mukulat varttuivat harvinaisen kookkaiksi. Jokainen kevät on kuitenkin aina täynnä toivoa ja yrittämisen halua, vaikkei kesän säästä ole keväällä tietoakaan.
Viljelyvalintoja tehtäessä on viisasta aina varmistaa sopivat viljelylajit ja lajikkeet. Lajikevalinta on erityisen tärkeää, sillä muun muassa uusia porkkanalajikkeita, tomaateista puhumattakaan tulee lähes vuosittain. Katso, mitkä niistä menestyvät parhaiten omalla viljelyvyöhykkeelläsi.

PORKKANAN viljelyä pitää moni aivan suotta vaivalloisena. Kun porkkanat harventaa hyvin keväällä ja hävittää viimeisetkin rikkaruohot, niin loppukesä on vain sadon odottelua. Minä viljelen  porkkanan neljässä rivissä metrin levyisissä penkeissä. Rivien väli on sellainen, että heilurihara mahtuu sopivasti väleissä kulkemaan ja samalla tappaa rikkaruohot tehokkaasti.
Porkkanamaa on muokattava hyvin ja niin syvältä, että uudet pitkät lajikkeetkin kasvavat suorina eivätkä haaraudu. Minä harvennan porkkanasatoa ruokapöytään jo pitkin kesää, joten jätän porkkanoitten väleiksi aluksi vain kolmisen senttiä.
Viljelen useita lajikkeita, oranssin lisäksi myös keltaista ja valkoista porkkanaa. Ne tuovat mukavaa värikkyyttä ruokapöytään. Luomulajikkeita on vielä nykyisin vähän. Olen jo pari kesää viljellyt Maestro F1-lajiketta ja sato on ollut hyvä. Se ei ole luomulajike, mutta kasvoi luomumaallani heinäkuun puoleen väliin harson alla ja säilyi loppukesän täysin ilman porkkanakärpästuhoja. Maakellarissani se on säilynyt erinomaisesti.
Kiinalainen Dragon- ja japanilainen Samurai-lajike kasvoivat vähän huonosti. Niitä olisi kuitenkin mukava vielä uudelleen kokeilla, sillä niissä on runsaasti lykopeeni-karotenoidia. Se on antioksidantti, jolla on mahdollisesti eturauhassyöpää ehkäisevä vaikutus.
Käytä porkkanaa monipuolisesti, tarjoa raakaraasteena ja kypsennettynä. Kypsennetystä porkkanasta beetakaroteeni imeytyy paremmin. Raa´assa porkkanassa  K-, C- ja B-ryhmän vitamiinit ovat paremmin tallessa. Sata grammaa porkkanaa turvaa päivittäisen beetakaroteenin saannin. Syö toki runsaammin, sillä yliannostuksesta ei ole vaaraa. Elimistö muodostaa beetakaroteenista A-vitamiinia juuri tarvitsemansa määrän. A-vitamiini on tärkeää myös limakalvojen hyvinvoinnille ja edistää yleistä vastustuskykyä. Porkkanassa on runsaasti kaliumia, mikä auttaa pitämään verenpainetta kurissa. Myös kuituja on runsaasti, ja ne tehostavat laiskan suolen toimintaa.
Myös PUNAJUURI kuuluu terveyttä tuottaviin juureksiin. Punainen väri tulee betainista, joka on vahva antioksidantti. Punajuuri on nitraattikasvi,  eli jos sitä viljellään liian runsaalla typellä lannoitetussa maassa, se kerää solukkoihinsa ihmisen elimistölle haitallista nitraattia. Punajuuressa on verenkiertoa elvyttävää rutiinia ja runsaasti foolihappoa, yhtä B-ryhmän vitamiinia.
PALSTERNAKKA on ikivanha, arvokas lääkekasvi ja nykyajan herkkujuures. White Gem-lajike on satoisa ja sopii hyvin luomumaalle. Älä lannoita liian runsaasti typellä, sillä juuret saattavat silloin kitkeröityä.
Palsternakka on  korkeasta verenpaineesta kärsivien juures, sillä siinä on hyvin runsaasti kaliumia. Palsternakkaa on paljon mukavampi syödä runsaasti kuin valkosipulia, jota monet syövät kaliumin lähteenään. Kannattaa myös muistaa, että kasviksissa yleensäkin on paljon kaliumia. Tämä lienee yhtenä syynä siihen, että kasvissyöjillä verenpaine on yleensä kohdallaan.
Palsternakan ohella MUKULASELLERI on juures, jonka käyttö muuna kuin maustekasvina on Suomessa vielä turhan vähäistä. Kiinassa selleri on yksi tärkeimmistä kasviksista.
Varttuakseen kookkaaksi mukulaselleri vaatii taimikasvatuksen, hyvin muokatun maan ja runsaasti ravinteita. Sen kasvuaika on pitkä, joten muista kastella tarvittaessa vielä syyspuolellakin. Terve mukulaselleri säilyy erinomaisesti maakellarissa pitkälle kevääseen.
Sellerit lisäävät virtsaneritystä, nopeuttavat suoliston toimintaa, ehkäisevät ilmavaivoja, ovat hyviä hermostolle, kihtiin ja reumaan . Ne vaikuttavat edullisesti munuaisten toimintaan, lisäävät mahanesteiden eritystä, alentavat kuumetta ja lisäävät maidon eritystä.
Selleriä on aina pidetty ja pidetään myös nykyisin sukupuoliviettiä tehostavana kasvina. Se on ensimmäisenä niiden kymmenen kasvin joukossa, joissa on paljon E-vitamiinia, magnesiumia, tärkkelystä, sinkkiä, niasiinia ja L-arginia. Nämä nostavat libidoa, lisäävät huomattavasti seksuaalista nautintoa ja parantavat suhdetta seksikumppaniin.
Sellerinlehtitee on vaaraton rohto niille, joiden maksa on rasittunut liiasta alkoholista. Ruoti- eli lehtiselleri on maukas vihannes tähän tarkoitukseen.
Kun suunnittelet taimikasvatusta, niin älä unohda BASILIKAA. Tästä hienonmakuisesta yrtistä on tullut persiljaakin suositumpi yrtti.  Kasvata taimia runsaasti, 20-30 kpl. Sadolle tulee olemaan käyttöä, sillä basilikaa maustaa ruokia paljon nykyaikaisemmin kuin persilja. Varaa basilikalle pihasi lämpimin ja erityisesti pohjoistuulilta suojattu kasvupaikka.
Basilikaa on monennäköistä, osa on helppoja ja osa oloissamme vaikeammin viljeltäviä. Tavallinen vihreälehtinen ja kanelibasilika ovat parhaita ja satoisimpia täällä Varkauden korkeudella. Kanelibasilika muuttuu kuivattuna kanelinruskeaksi, mutta ei se ruoanvalmistuksessa haittaa, sillä maku on hieno.
TIMJAMI on monikäyttöinen yrtti. Se talvehtii huonosti Varkauden korkeudella, joten taimia on joka kevät kasvatettava. Timjamia eli ajuruoho on vanha teeyrtti ja pikkulasten yskänlääke.
Timjami on hyvä mauste salaatinkastikkeissa. Yhdessä basilikan kanssa se maustaa  öljykastikkeen hienonmakuiseksi. Kun teet sauvasekoittimella salaatinkastiketta puolisen litraa, niin pane kulhon pohjalle 3-4 rkl  kuivattua basilikaa ja noin ruokalusikallinen timjamin eli ajuruohon lehtiä. Kaada joukkoon 1,5 dl hunaja-omenaviinietikkaa,  3-4 dl öljyä, ½ tl suolaa, 1 rkl sokeria ja 1,5 – 2 dl vettä. Sekoita kaikki huolella. Veden määrä riippuu siitä, kuinka kevyeksi haluat kastikkeen tehdä. Tällainen kastike säilyy jääkapissa viikkoja.

Ulla Lehtonen