D-vitamiini voi ehkäistä vakavia kansantauteja

Elimistö tarvitsee D-vitamiinia erityisesti luuston kehittymiseen. Viime aikaisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että D-vitamiini voisi ehkäistä myös vakavia kansantauteja kuten sydän- ja verisuonitauteja. Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa on käynnistynyt tutkimus, jossa selvitetään D-vitamiinin vaikutusta sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien ehkäisyssä.

D-vitamiini on ongelma erityisesti Pohjoismaissa, joissa auringonvalo ja ravinto eivät yksistään riitä turvaamaan elimistön tarvitseman vitamiinin saantia ympäri vuoden. Siksi D-vitamiinia on jo pitkään suositeltu annettavaksi lapsille erityisinä vitamiinilisinä. Äskettäin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, valtion ravitsemuskeskus ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys antoivat uuden suosituksen, jonka mukaan D-vitamiinivalmisteita tulisi käyttää ympäri vuoden aina aikuisikään saakka niin, että D-vitamiinin päivittäinen saanti olisi noin 7,5 mikrogrammaa. Aiemmin D-vitamiinivalmisteita suositeltiin käytettäväksi lapsille talviaikaan 15-ikävuoteen saakka.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että aiemmat suositukset eivät ole olleet riittäviä turvaamaan elimistön D-vitamiinin tarvetta ympäri vuoden. Esimerkiksi Kuopiossa havaittiin viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa, että veren D-vitamiinipitoisuudet laskivat hyvin alhaiselle tasolla jo syyskuussa, kun aiemmin oletettiin, että auringon antama D-vitamiini varastoituisi elimistöön pidempään.

– Nykykäsityksen mukaan ihmisten pitäisi syödä kalaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa ja käyttää lisäksi päivittäin vitaminoituja maitotuotteita ja levitteitä. Talvella etelänmatka toki auttaa niitä, joilla on siihen varaa, kunhan muistaa, ettei peitä ihoa aurinkovoiteilla koko matkan ajan, professori Sari Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta toteaa.

Hän itse suosittelee lisäravinteiden käyttöä ainakin yli 60-vuotiaille ja alle 18-vuotiaille. Hän kehottaa kuitenkin käyttämään vain yhtä D-valmistetta kerrallaan ja välttämään samalla esimerkiksi tuplaD-vitaminoituja maitovalmisteita, jotta vitamiinin kokonaissaanti ei kasva liian suureksi.

– Tämän hetkisen tiedon mukaan asiasta huolestunut voi turvallisin mielin syödä 10 – 20 mikrogramman lisän, vaikka ei noihin suositusten kohteena oleviin ikäryhmiin kuuluisikaan, hän vakuuttaa. 

Kliinistä tutkimusta vielä vähän
Elimistö tarvitsee D-vitamiinia erityisesti luuston rakennusaineiksi. D-vitamiini edesauttaa kalsiumin imeytymistä ja ehkäisee siten luuston haurastumista. Laajoissa väestötutkimuksissa on viime vuosina havaittu, että vähäinen D-vitamiinin saanti voi olla yhteydessä myös lisääntyneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja moniin muihinkin kroonisiin tauteihin. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, voidaanko kyseisiä sairauksia ehkäistä lisäämällä D-vitamiinin saantia.

– Väestötutkimuksissa yhden tekijän vaikutusten eristäminen luotettavasti laajemmasta kokonaisuudesta on usein hankalaa. Esimerkiksi runsaasti D-vitamiinia saavat voivat elää muutenkin terveellisemmin, Voutilainen huomauttaa.

Itä-Suomen yliopistossa on juuri käynnistynyt viisivuotinen tutkimushanke, jossa pyritään kliinisin kokein selvittämään D-vitamiinin vaikutusta sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien ehkäisyssä. Tutkimuksessa on mukana 18 000 noin 60-vuotiasta miestä ja 65-vuotiasta naista, joilla ei ole todettu sydän- ja verisuonitauteja tai syöpiä.

– Tässä ikäryhmässä kroonisten sairauksien ilmaantuvuus alkaa lisääntyä, joten tutkimus pystytään suorittamaan lyhyemmässä ajassa ja pienemmällä määrällä tutkittamia kuin nuoremmassa ikäluokassa, tutkimusta johtava Voutilainen kertoo.

Tutkimuksessa koehenkilöt nauttivat kolmen vuoden ajan kahta D-vitamiinivalmistetta, joilla veren seerumin kalsidiolipitoisuus pyritään nostamaan 75 – 110 nanomooliin (nmol/L), mikä tuoreimpien tutkimusten mukaan on optimaalinen pitoisuus muun muassa luun murtumien, sydän- ja verisuonitautien ja syöpien ehkäisemiseksi. Suurella osaa väestöstä seerumin kalsiolipitoisuus jää tutkimusten mukaan alle 50 nanomoolia.

Tutkimuksessa käytetään huomattavasti suurempia D-vitamiiniannoksia kuin nykyiset suositukset sallivat. Voutilaisen mukaan niitä voidaan kuitenkin pitää vielä nykytiedon mukaan turvallisina pitkäaikaisessakin käytössä, eivätkä ne ylitä D-vitamiinin päivittäiselle saannille asetettuja turvarajoja.

– Isojen annosten terveysvaikutuksia voidaan tutkia vain käyttämällä isoja annoksia. On viitteitä siitä, että nykysuositusten mukaisilla päiväannoksilla ei veren kalsidiolopitoisuuksia saada kaikille tutkittaville optimitasolle. Annosten turvallisuutta toki seurataan pilottitutkimuksen avulla ja verimäärityksin koko viisivuotisen tutkimuksen läpi, hän sanoo.

Sekä suomalaisessa että yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytetään muun muassa vastaavantyyppisiä D-vitamiinivalmisteita, jotta tuloksia voidaan myöhemmin verrata keskenään.

– Mikäli meidän ja yhdysvaltalaisessa sisartutkimuksessa todetaan, että D-vitamiinilisillä voidaan ehkäistä kroonisia kansansairauksia, tulee tällä tietysti olemaan suurta kansanterveydellistä merkitystä. Jos näin kävisi, todennäköisesti myös D-vitamiinin käyttö- ja saantisuosituksia tultaisiin nostamaan nykyisestä ainakin talvikuukausina, Voutilainen pohtii.

Voutilaisen mukaan uutta tietoa tarvitaan paitsi uusien käyttösuositusten tueksi myös siksi, että tunnetaan paremmin D-vitamiinin vaikutukset elimistössä. Liian suuret D-vitamiiniannokset voivat lisätä luun hajoamista ja nostaa liikaa veren kalsiumpitoisuutta, jolloin kalsiumsuolat voivat saostua kudoksiin sekä aiheuttaa sydän- ja hermoperäisiä oireita ja munuaisten vajaatoimintaa. Nykyisin elintarvikkeisiin lisättävät D-vitamiinimäärät ovat niin pieniä, ettei Voutilaisen mukaan vaaraa yliannostukseen ole. Hän kehottaa kuitenkin odottamaan kokeellisten tutkimusten tuloksia ennen kuin ryhtyy omin päin lisäämään omaa D-vitamiinin saantiaan.

– Saattaahan olla, ettei D-vitamini osoittaudu tutkimuksissa miksikään ihmeaineeksi, vaan on markkeri vaikkapa ihmisten kalan syönnistä ja ulkoilusta. Lähihistoriassakin on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka epidemiologisten väestötutkimusten mukaan jokin ravintoaine on ollut hyvin selkeästi yhteydessä sairauksiin, mutta kliinisin kokein ei tätä yhteyttä ole pystytty todentamaan, hän huomauttaa.

Harvardin yliopiston VITAL-tutkimus käynnistyi viime vuonna ja Itä-Suomen yliopiston FIND-tutkimus puolestaan tämän vuoden alussa, joten tuloksia näistä tutkimuksista on odotettavissa aikaisintaan viiden vuoden kuluessa. Juho Vainion Säätiö tukee apurahoin Voutilaisen johtamaa tutkimushanketta.