Ajankohtaista

Juho Vainion Säätiön 50-vuotisjuhlaseminaari 20.1.2011 Säätiön puheenjohtajan professori Jussi Huttusen avauspuhe.

Olemme tänään yhdessä juhlistamassa Juho Vainion säätiön viisikymmenvuotista taivalta ja muistamassa sen perustajan, Juho Vainio elämäntyötä. Talousneuvo Juho Vainio perusti nimeään kantavan säätiön lokakuussa vuonna 1960, ja pian tämän jälkeen hän allekirjoitti testamenttinsa, jolla hän määräsi kuolemansa jälkeen kaiken omaisuutensa luovutettavaksi säätiön haltuun. Allekirjoittamassaan säädekirjassa hän ilmoitti tekevänsä päätöksen tukeakseen omalta osaltaan ”maamme kansanterveyden tehostamista sekä lisätäkseen ja helpottaakseen käytännön elämään valmistautuvan nuorisomme ammattiopintojen mahdollisuuksia”. Säädekirjan mukaan säätiön päätarkoituksiin sisältyi kansanterveyden kohottaminen tukemalla tieteellistä tutkimustyötä ja edistämällä terveysurheilua ja liikuntakasvatusta maassamme. Tarkoituksena ei ollut tukea sairauksien kliinistä parantamista vaan pääasiassa terveyden ja kunnon säilyttämistä. Tavoituksiin tuli pyrkiä mm. avustamalla ja tukemalla tutkimustyötä harjoittavia tutkijoita tai laitoksia ja yhteisöjä ja kansanterveyden aatetta tehostavan kansanomaisen ja tieteellisen kirjallisuuden kustantamista.

Talousneuvos Juho Vainio syntyi syksyllä 1880 Kaarinassa. Takana olivat suuret nälkävuodet ja edessä taloudellinen ja henkinen kehitys, jotka tulivat muuttamaan köyhän takamaan itsenäiseksi eurooppalaiseksi sivistysvaltioksi. Vainion isä kuoli umpisuolen tulehdukseen pojan ollessa nelivuotias, ja 35-vuotias leski joutui elättämään neljää pientä lastaan siivouksella, pyykinpesulla ja torikaupalla.  Lapsuuskotinsa köyhyyden takia Vainio joutui koulunkäynnin sijasta keskittymään jokapäiväisen toimeentulon hankkimiseen perheelle, ja kesken jäivät oppikoulu ja myöhemmin rakennusalan opinnot Helsingin Teollisuuskoulussa. Koulutuksesta osattomaksi jääminen ei kuitenkaan vienyt häneltä luottamusta kouluopintoja, yliopistollisia tutkintoja ja muuta opillista sivistystä kohtaan.

Juho Vainio oli koko elämänsä ajan selviytyjä. Perimätiedon mukaan hänen ensimmäinen liiketoimensa oli itse kerättyjen kukkien myyminen läkkivadista Turun kirkkosillan kupeessa. Aikanaan hänestä tuli talojen rakentaja ja omistaja, joka omaksui uusia työtapoja ja käytti taitavasti ja rohkeasti hyväkseen vaihtuvia olosuhteita. Helsinki koki 1900-luvun alkuvuosikymmeninä nopean muodonmuutoksen pienestä hallintokaupungista yli 100 000 asukkaan suurkaupungiksi. Nopeasti kasvavan pääkaupungin rakentajana Juho Vainio loi omaisuuden, joka takasi hänelle riippumattoman elämän ja arvostetun aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Menestys ei tullut sattumalla eikä onnen kauppana, vaan ankaralla työllä, päättäväisyydellä ja uskolla omiin ratkaisuihin niin myötä- kuin vastatuulissa.

Juho Vainio matkusteli puolisonsa Olgan laajasti kotimaassa, Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella, mm. Turkissa, Algeriassa ja Tunisiassa, ja kuului siten niihin harvalukuisiin suomalaisiin, joilla oli ensikäden tietoa elämästä ja elinoloista muualla maailmassa. Hän oli luonteeltaan syrjään vetäytyvä, mutta kunnioitti työtä ja työntekoa ja arvosti omilla toimillaan ansioituneita ja vakaumuksensa mukaan eläneitä ihmisiä. Nämä ominaisuudet näyttelivät keskeistä osaa päätöksissä, jotka johtivat Juho Vainion päätökseen testamentata omaisuutensa kansakunnan terveyden edistämiseen.

Juho Vainion syntyessä elettiin vielä suurten nälkävuosien varjossa. Tuberkuloosi, korkea imeväis- ja lapsivuodekuolleisuus olivat läsnä kaikkialla, ja keskimääräinen elinikä oli noin 40 vuotta, lähes 10 vuotta alempi kuin yhdessäkään kehitysmaassa tänään. Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä tuberkuloosi voitettiin ja äitiys- ja lapsikuolleisuus vähenivät jyrkästi.  Perimmäiset syyt olivat parantuneesta ravitsemuksesta johtuva vastustuskyvyn koheneminen, parempi vesi-, elintarvike- ja asuinhygienia, yhteiskunnan panostaminen äitiys- ja lastenhuoltoon ja aivan viime vaiheessa rokotukset ja antibiootit. 1950- ja 1960-luvuilla kansakunnan terveyden koheneminen kuitenkin pysähtyi ja syyksi osoittautui sydän- ja verisuonitautien, erityisesti sepelvaltimotaudin nopea yleistyminen.

Juho Vainio kiinnostui terveydestä ja terveellisistä elämäntavoista varhain. Hän oli kärsinyt pitkään vatsasairaudesta, josta hän ei ollut päässyt eroon koululääketieteen keinoin. 1950-luvun alussa hän sai vihdoin avun vaivoihinsa tutustuttuaan Are Waerlandin hoito-ohjelmaan, joka perustui maito- ja kasviravintoon, vesihoitoihin ja liikuntaan. Paraneminen antoi Vainion elämälle uuden tarkoituksen.  Hän ryhtyi ajamaan terveyden edistämiseen tähtääviä toimia aikana, jolloin valtakunnallinen terveyspolitiikka oli keskittynyt sairauksien hoitoon ja sairaaloiden rakentamiseen. Lähtökohtana oli Waerlandin oppi, jonka mukaan ”emme ole tekemisissä sairauksien kanssa, vaan elintapavirheiden; kun elintapavirheet korjataan, sairaudet häviävät itsestään”.

Juho Vainio edisti terveen elämän tavoitteita monin tavoin, mm. tukemalla terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa koskevan tiedon levittämistä alan lehtien ja esitelmätilaisuuksien avulla. Itse hän noudatti tinkimättä omia periaatteitaan: hän ei tupakoinut eikä käyttänyt alkoholipitoisia juomia, liikkui runsaasti ja pitäytyi kasviravinnossa ja kehotti myös läheisiään elämään samalla tavalla. Kasvisruokaharrastus innosti häntä niin paljon, että hän ystävineen perusti 1950-luvulla Kalevankatu 17:ään oman kasvisruokaravintolan, jonka toiminta kuitenkin pian loppui asiakkaiden puuttuessa. Vainion tinkimätöntä luonnetta ja uskoa terveelliseen ravintoon kuvaa hyvin myös se, että hän edellytti tiukasti myös vaimoltaan terveellisiä elämäntapoja. Aivan mieluinen ei tämä asia Olga-rouvalle näytä kuitenkaan olleen, sillä ystävien ja sukulaisten kerrotaan tuoneen hänelle salaa kahvia, leivonnaisia ja erityisesti lihapullia, joita hän erityisesti rakasti.

Juho Vainio oli väestön terveyden edistäjänä ja terveellisyyden koskevan tiedon ennustajana aikaansa edellä. Tupakointi osoitettiin aikanaan juuri niin epäterveelliseksi kuin Vainio oli ennustanut. Tieteellinen näyttö kasvisvoittoisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan terveyshyödyistä on vuosi vuodelta vahvistunut. Valkoisen sokerin ja punaisen lihan epäterveellisyydestä tulee juuri tällä hetkellä viikoittain uutta tietoa. Alkoholin kulutuksen kasvu on tuonut mukanaan kaikki ne ongelmat, joista talousneuvos niin monta kertaa ja niin monessa yhteydessä varoitti. Yhdessä asiassa Juha Vainio ja hänen oppi-isänsä Are Waeland ja taistelutoverinsa Toivo Rautavaara näyttävät kuitenkin erehtyneen; kahvin juonti ei ilmeisesti aiheuta terveyshaittoja ja siitä saattaa joissain olosuhteissa ja joillekin olla jopa hyötyä.  Tuo erehdys heille sallittakoon, kukaan ei voi olla kaikessa oikeassa.

Juho Vainiolle ei suotu mahdollisuutta ohjata ja seurata säätiönsä kehitystä, sillä hän kuoli pian sen perustamisen jälkeen 20.1.1964, päivälleen 46 vuotta sitten. Säätiön alkutaipaletta varjostivat useita testamenttia koskevat kiistat ja säätiön omistamiin kiinteistöjen kehittämistä ja toiminnan suuntaamista koskevat näkemyserot, jotka ratkesivat lopullisesti vasta 1980-luvulla. Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat olleet jatkuvaa kehityksen aikaa. Säätiön hallitus ja sen jäsenet, heidän joukossaan Juho Vainion suvun edustajat, ja säätiön asiantuntijavaliokuntien jäsenet ovat tehneet suurtyön säätiön ja sen tarkoitusperien hyväksi. Säätiön toimintalinjat ovat selkiytyneet ja talous on nopeasti kohentunut.  Omaisuuden ytimen ja vuotuisten apurahojen tärkeimmän lähteen muodostivat neljä Helsingin keskustassa sijaitsevaa kiinteistöä – kaikki Juho Vainion aikanaan rakentamia tai hankkimia.

Juha Vainion säätiö viidessäkymmenessä vuodessa kasvanut Suomen suurimmaksi kansanterveyden tutkimusta tukevaksi säätiöksi, ja tänään se tunnetaan laajasti sekä tutkijayhteisössä että yhä enemmän myös sen ulkopuolella. Toimintansa aikana vuoteen 2010 mennessä se on jakanut noin 1400 apurahaa, joiden yhteenlaskettu arvo on noin 11 miljoonaa euroa. Säätiön toiminnan vaikutukset näkyvät tänään monella tavalla suomalaisessa yhteiskunnassa. Sadat nuoret tutkijat ovat saaneet säätiöltä tukea väitöskirjatyöhönsä, ja osa heistä on jo edennyt tärkeisiin asemiin yliopistomaailmassa ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Varttuneiden tutkijoiden ja heidän ryhmiensä havainnot vaikuttavat käytännön tasolla väestön terveyden edistämistyössä. Juho Vainio olisi varmasti ylpeä siitä työstä, jonka hänen perustamansa säätiö on viiden vuosikymmenen aikana tehnyt suomalaisten terveyden hyväksi.

Juho Vainion säätiön, muiden kansanterveyttä tukevien säätiöiden ja kansanterveysjärjestöjen työllä on ollut tärkeä merkitys suomalaisten terveydelle. Olemme tänään yksi maailman pitkäikäisimmistä kansoista, sydän- ja verisuonten ja syövän aiheuttamat terveyshaitat ovat jatkuvasti vähentyneet ja koettu terveys, ihmisten omat tuntemukset, on jatkuvasti kohentunut. Terveyden edistämisen ongelmat eivät kuitenkaan lopu – vanhat ongelmia eivät ole poistuneet ja uusia syntyy. Lihavuus lisääntyy ja sen seurauksena diabetes yleistyy. Koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat eurooppalaisittain poikkeuksellisen suuria. Miesten terveys on suhteellisesti huonompi kuin naisten ja itä- ja pohjoissuomalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Väestöryhmien terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka niiden pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista. Terveyden edistäminen ja siihen kohdistuva tutkimus on tänään yhtä tärkeä tehtävä kuin viisikymmentä vuotta sitten, silloin kun Juho Vainio perusti säätiönsä.

Säätiön puolivuosisataista taivalta juhlistaakseen sen hallitus on julkaissut historian, johon tallentuvat talousneuvos Juho Vainion elämäntyö ja hänen perustamansa säätiön kehitys vaatimattomasta alusta maan johtavaksi kansanterveystutkimuksen tukijaksi. Säätiön ja sen perustajan vaiheiden taustalla kulkee oman maamme muutos köyhästä ja sairaasta Euroopan takamaasta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Teoksessa korostuu voimakkaasti säätiöiden ja kansanterveysjärjestöjen tukeman tutkimuksen ja valistuksen merkitys väestön terveyden edistämisessä. Te, Säätiön juhlavieraat saatte tämän tilaisuuden päätteeksi tuon teoksen lahjana ja muistona miehestä, joka oli aikaansa edellä ja joka työllään on edistänyt suomalaisten terveyttä omana elinaikanaan ja sen jälkeen enemmän kuin useimmat muut.

Juhlavuotenaan säätiö jakaa ensimmäistä kertaa miljoona euroa apurahoina nuorille ja varttuneille tutkijoille sekä tunnustuspalkintoina ja muuna taloudellisina tukena kansanterveystutkimukseen. Luettelo apurahan saajista on jaettu kaikille tässä salissa oleville. Yhden osan tätä tukea muodostaa Säätiön lahjoitus, 100 000 euroa, Itä-Suomen yliopistolle terveyden edistämisen professuurin perustamiseksi Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle. Pyydän nyt Teitä, Itä-Suomen Yliopiston akateeminen rehtori, professori Kalervo Väänänen, nousemaan tänne korokkeelle vastaanottamaan lahjoitusta koskevan kunniakirjan.

Viimeksi muutettu: 10.03.2011 klo. 19:16